*

Otto Meri Oikeistoliberaalin politiikan puolesta

Keskuspuistoon voidaan rakentaa asuntoja luontoarvoa menettämättä

Törmäsin eilen kansalaisaloitteeseen, joka koskee Helsingin Keskuspuiston suojelua. Tavoitteena on säätää laki, jolla Keskuspuisto suojeltaisiin sen nykyisessä laajuudessaan. Aloitteessa Keskuspuisto rinnastetaan New Yorkin Central Parkiin ja Lontoon Hyde Parkiin. "Keskuspuisto on suomalainen kansallisaarre", aloitteessa todetaan.

Vertailu Central Parkiin ontuu. Central Park on kaunista puistomaisemaa, kun taas Keskuspuisto pääosin metsää. Central Park on kooltaan kolme kertaa pienempi alue kuin Keskuspuisto, vaikka New Yorkissa asuu yli 17 kertaa enemmän ihmisiä kuin Helsingissä. Ainoaksi yhteiseksi nimittäjäksi tuntuu jäävän se, että molemmat alueet sijaitsevat kaupungin sisällä. Helsingin puistoista Central Parkiin rinnastuukin paremmin esimerkiksi Kaivopuisto.

Aloitteessa maalataan uhkakuvaa siitä, kuinka rakentamalla asuntoja Keskuspuistoon sen "luontoarvo menetetään kokonaan". Tällaisesta uhkakuvilla maalailusta on tullut valitettava piirre nykyajan poliittista keskustelua. Tosiasiassahan kyse on yleiskaavassa tehdystä suunnitelmasta rakentaa määrätyille Keskuspuiston reuna-alueille kaupungin kovasti kaipaamia asuntoja. Tämän sijasta kansalaisaloitteessa puhutaan kuitenkin mieluummin luontoarvon lopullisesta menettämisestä. Tuntuu kuin lukijan ei uskallettaisi antaa tehdä omia johtopäätöksiä asiasta.

Kansalaisaloitteessa kehuskellaan sillä, että "Keskuspuistossa voi tavata hirven". Onneksi näin käy harvoin, sillä hirvi ei pärjää Keskuspuiston kokoisella elinalueella. Viimeksi joitain vuosia sitten Keskuspuistosta Temppeliaukion kirkon katolle eksynyt hirvi jouduttiin lopettamaan. Vaikka kuinka haluaisimmekin, hirvet eivät kuulu kaupunkiin.

"Keskuspuisto on saavutettu etu, josta emme luovu". Tämä on yllättävää, sillä en ole missään vaiheessa huomannut kenenkään vaatineen Keskuspuiston hävittämistä. Kyse on vain tiettyjen laitama-alueiden muuttamisesta kaupungin kipeästi kaipaamiksi asunnoiksi. Saavutetuista eduista kiinni pitämisestä on tullut laajemminkin trendi, jolla pyritään hidastamaan kehitystä ja rajaamaan päättäjien käytössä olevia keinoja. Jos jokainen pitäisi kiinni saavuttamistaan eduista, ei muutokselle jäisi tilaa tapahtua.

"Siitä ei saa tehdä lähiöiden takapihaa!" Valitettavasti keskuspuisto on monin paikoin juuri tätä. Se palvelee erityisesti niitä, jotka asuvat sen laitamilla. Sillä erotuksella, ettei se ole takapiha vaan takametsä. Suurin osa tapaamistani Keskuspuiston täydellistä suojelua vaativista asuu sen laitamilla. "Puisto halkoo Helsinkiä Töölönlahdelta, jossa itse asun", aloitteen tekijä kirjoittaa. Ymmärrän kuitenkin suojelijoita. He pelkäävät, että juuri heidän kotinsa vieressä oleva metsäalue rakennetaan asunnoiksi. Viime kädessä pelätään oman asunnon arvon heikkenemistä.

Samaan aikaan kun Keskuspuistoa vaaditaan suojeltavaksi sen koko nykylaajuudessaan, samat tahot peräänkuuluttavat edullisempaa asumista. On unohdettu, että kaupungistumisessa on kyse luonnontilan muuttamisesta palvelemaan ihmisten välttämättömiä tarpeita. Yksi näistä tarpeista on asuminen. Yksittäisten metsäalueiden muuttamisessa asuinkäyttöön ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Siinä on kyse kaupungistumisesta, joka on pysäyttämätön globaali ilmiö. Kasvava kaupunki tarvitsee asuntoja ja asuntoja on järkevää rakentaa sinne, missä niitä jo entuudestaan on.

Kaupungit tarvitsevat viheralueita. Laaja ja metsävaltainen Keskuspuisto ei kuitenkaan palvele kaikkia kaupunkimme asukkaita. Pienet korttelien välissä olevat lähiviheralueet ovat viihtyvyyden kannalta tärkeämpiä. Tällaisia alueita löytyy esimerkiksi Kampista Köydenpunojanpuistikko ja Kruununhaasta Tervasaari. Kansalaisaloitteessa on jätetty perustelematta, miksi Keskuspuisto nykylaajuudessaan palvelee kaupunkilaisia parhaalla mahdollisella tavalla.

Oma ongelmansa sisältyy myös kansalaisaloitteen käyttämiseen Keskuspuiston suojelemiseksi. On ollut harmillista huomata, miten tätä demokratian kannalta arvokasta instituutiota on alettu käyttää alueellisten maankäyttöön liittyvien kysymysten ratkaisuna. Sekä Malmin lentokentän että Keskuspuiston osalta kansalaisaloitteella on haluttu siirtää päätösvaltaa pois itseltämme jollekin toiselle.

Päätös Keskuspuistosta kuuluu meille helsinkiläisille. Keskuspuisto on merkittävä osa Helsinkiä eikä sitä ole syytä hävittää. Kaupungin kasvun turvaaminen edellyttää kuitenkin sitä, että myös tulevat helsinkiläiset saavat katon päänsä päälle. Korkeamman ja tiiviimmän rakentamisen lisäksi on välttämätöntä rakentaa asuntoja myös uusille alueille. Osa Keskuspuiston laitamilla sijaitsevista alueista soveltuu tähän tarkoitukseen erinomaisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Keskuspuistoa ei tarvitsisi nakertaa mistään, jos Helsingissä käytettäisiin hiukan päätä päähänpinttymien sijasta ja samalla voitaisiin säästää myös Malmin lentoasema.
http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233149-...

Sekään ei ole yksiselitteisen selvää, että Malmin lentoasemaa koskeva kansalaisaloite olisi ottamassa valtaa pois niiltä, joille se kuuluu. Selvää toisaalta on, että lentoaseman toimintojen lopettamista koskevassa päätöksenteossa haiskahtaa vahvasti maan tapa sekä kunnallisella että valtiollisella puolella.
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/korrup...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nimenomaan laajat metsäalueet ovat tärkeitä säilyttää paitsi luontoarvojen kannalta myös kaupungin asukkaiden virkistys- ja retkeilyalueena. New yorkilaiset joutuvat tyytymään Central Parkiinsa paremman puutteessa. Ei siinä juuri marjasteta ja sieniretkillä käydä saatikka olisi mahdollisuus omaan yksinoloon ja rauhaan

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Helsinki kuten Tamperekin ovat nykyisillään riittävän suuria, itse asiassa ovat jo ylittäneet optimaalisen koonsa.
Loputon kasvu on absurdi ihanne. Mikä sellainen on mikä kasvaa aina vaan? Se on syöpä ja senkin kasvu loppuu kun potilas kuolee.

Käyttäjän OttoMeri kuva
Otto Meri

Riittävän suuria mihin? Helsinki on Suomen vetovoimaisin kaupunki, jonka ei ole mitään syytä rajoittaa kaupunkiin muuttoa. Enemmän asukkaita tarkoittaa enemmän ja parempia palveluita kaikille. Kaupunkien kasvun ja syövän rinnastus on muuten tökeröä ja syöpää sairastavia loukkaavaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Entä ne kaupungit ja kunnat mistä ihmiset lähtevät, siellä tuskin palvelut paranee vaikka asuntoja saakin pilkkahintaan.
Asutuksen keskittyminen suuriin asutuskeskuksiin globaalina ilmiönä ei suinkaan perustu mihinkään vääjämättömään luonnonlakiin vaan vallitsevan talousjärjestelmän lainalaisuuksiin jotka väistämättä johtavat sen loppua kohti, koska käytetään huomattavasti enemmän varoja kuin maapallo tuottaa. Kuten hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa.
Tuskin kukaan syöpää sairastava rakastaa kasvainta niin paljon että loukkantuisi sen puolesta.
Politiikoilla on tapana verrata taloudellisia ilmiöitä luonnon- ja biologisiin ilmiöihin puhuen tulipalojen leviämisestä ja sairauksista ym.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset