*

Otto Meri Ajatuksia tulevaisuuden Helsingistä ja Suomesta

Tahdon2013 osoitti ettei Suomessa tarvita kansalaistottelemattomuutta

Tuore oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) totesi muutama päivä nimittämisensä jälkeen olevansa huolestunut kansalaistottelemattomuudesta ja lakien kyseenalaistamisesta. En voisi olla enempää samaa mieltä oikeusministerin kanssa. Suomen kaltaisessa toimivassa demokratiassa ei ole tarvetta kansalaistottelemattomuudelle. Täällä yhteiskunnallinen muutos ei tapahdu lakeja rikkomalla, vaan yhteisesti valittujen edustajien toimesta päättämällä.

Kansalaistottelemattomuus kuuluu yhteiskuntiin, joissa poliittinen vaikuttaminen on rajattu vain tietylle etuoikeutettujen joukolle. Näin oli Martin Luther King Jr.:n Amerikassa, jossa mustien kansalaisoikeudet olivat hyvin rajoitetut. Sama tilanne oli myös intialaisilla, joiden puolustamiseen Mahatma Gandhi pyhitti elämänsä. Julkisuudessa esitetty Luther King Jr.:n ja Gandhin vertaaminen suomalaiseen kontekstiin lähinnä loukkaa näiden maailmankuulujen kansalaistaistelijoiden kunniaa.

Kansalaistottelemattomuus on tietoista lakien rikkomista. Lakien rikkomisen oikeutukseksi ei voi riittää yksin se, ettei lainsäädäntö miellytä tai että se on oman moraalijärjestelmän vastainen. Tämänkaltaiset argumentit ovat nousseet totaalikieltäytyjien toimesta usein esille. Monet heistä ovat todenneet olevansa mielipidevankeja, eivät asevelvollisuuslakia tietoisesti rikkovia rikollisia.

Kysymys lain ja moraalin suhteesta on puhututtanut filosofeja ja oikeustieteilijöitä jo pitkään. Immanuel Kanth kirjoitti jo 1700-luvulla moraalin ja lain eroista. Myöhemmin 1900-luvulla britti H.L.A Hart tutki moraalin ja lain yhteyttä. Hart totesi, ettei lain pätevyyttä voida arvioida sen moraalisella hyväksyttävyydellä. Laki on laki, vaikkei se vastaisi yleistä moraalikäsitystä.

Tämä Hartin tulkinta johtaa kuitenkin siihen, että mikä tahansa lainsäädäntö on pätevää riippumatta sen sisällöstä. Näin ollen esim. natsi-Saksan lait olivat lakeja siinä missä mitkä tahansa muutkin, sillä ne olivat muodollisesti oikein säädettyjä. Tämän vastapainoksi oikeustieteen piirissä alettiinkin II maailmansodan jälkeen kehitellä ns. uutta luonnonoikeutta, joka lähti siitä, että muodollisesti pätevän lain tulee olla myös sisällöllisesti pätevää eli oikeudenmukaista oikeutta.

Suomessa perustuslakiuudistuksen jälkeen lainsäädäntöömme on kirjattuna luonnonoikeusajattelun hengessä perimmäiset luovuttamattomat yksilön perusoikeudet. Kodifioituna ovat Ranskan vallankumouksessa ensi kertaa kirjallisen muodon saaneet länsimaiset yksilön oikeudet. Perustuslain tasolla olevina säännöksinä ne ovat kaikkea muuta lainsäädäntöä ylempiasteisia ja muodostavat muun lainsäädännön oikeudenmukaisuuden viimekätisen mittarin.

Maailmalla kansalaistottelemattomuudella on mullistettu yhteiskuntia tuomalla enemmistö kansasta samalla tasolle muun etuoikeutettujen joukon kanssa. Suomessa kansalaistottelemattomuuden suurimpana saavutuksena on pidetty Koijärvi-liikettä. Rohkeasti voisi todeta, että asiat ovat Suomessa liian hyvin, jotta täällä tarvittaisiin kansalaistottelemattomuutta.

Lopulta paras esimerkki siitä, miksei Suomessa tarvita kansalaistottelemattomuutta yhteiskunnan muuttamiseen oli Tahdon2013 kampanja. Käytännössä täysin tyhjästä liikkeelle lähtenyt kampanja muutti kahdessa vuodessa suomalaisen avioliittolain täydellisesti. Kampanja käynnistyi helmikuussa 2013 ja jo alle kahta vuotta myöhemmin presidentti Niinistö hyväksyi lakimuutoksen. Kampanja muutti Suomea enemmän kuin yksikään kansalaistottelemattomuudella perusteltu teko. Ja tämä kaikki tapahtui ilman yhdenkään lain rikkomista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän TaskinenMika kuva
Taskinen Mika

Tarvitaan sitä tottelemattomuutakin jossain määrin. Tottelemattomuus on monesti prosessin liikkeelle paneva voima. Demokraattisen prosessin.

Käyttäjän tuomaspetri kuva
Tuomas Leppiaho

Kansalaistottelemattomuuden konsepti tuntuu olevan hukassa vähän siellä sun täällä. Ensinnäkään kansalaistottelemattomuus ei tule poliittiselta arvoltaan tyhjäksi siksi, että nykyhetkellä sellaiselle ei ole tarvetta. Kansalaistottelemattomuus on oikeastaan ainoa keino sellaisessa tilanteessa, jossa vääryyden oikaisemiselle ei ole institutionaalisia keinoja, jolloin ainoaksi toimintamekanismiksi jää esivaltaa vastaan kapinointi. Parhaimmassa skenaariossa tällä voidaan saavuttaa konkreettisia yhteiskunnallisia muutoksia, tai jopa pelastaa ihmishenkiä. Vaikka Tahdon2013 olikin oma "vaikeuksien kautta voittoon"-tarinansa, täytyy todeta, että todennäköisesti merkittävämpi vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut vuonna 1915 aloitettu jääkäriliike, joka oli aikansa kansalaistottelemattomuutta esivaltaa vastaan.

Vaikka kansalaistottelemattomuus on aina lainvastaista, on sen kategorinen tuomitseminen tai sen epääminen kokonaisuudessaan vähän kyseenalaista. Se, mitä oikeusministeri Häkkänen lopulta vaikuttaa kommentissaan sanovan ei tunnu olevan ”lakia pitäisi kunnioittaa”, vaan, että ”kansan tulee olla alisteinen laeille” – siis tottelevainen. Tämä särähti ainakin itselleni korvaan tästä kertovissa uutisissa. Hänhän on oikeusministeri, ei mikään hyveministeri. Sen sijaan, että ottaisimme hänen ehdottamansa tottelevaisuuden uutena hyveenä, ehdottaisin mieluummin kansalliseksi hyveeksi valistuneisuutta. Lakia tulee kunnioittaa, mutta ei käsitellä minään jumalallisena ilmoituksena esivallalta.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Tietenkään missään ei "tarvita" kansalaistottelemattomuutta, mutta sitä tulee silti aina olemaan. Eikä kukaan voi määrittää, milloin yhteiskunta on niin täydellinen ja valmis, että millään kansanosalla ei voi olla tarvetta kansalaistottelemattomuuteen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sen verran tekee mieli oikaista niitä varten, jotka eivät sitä kuuluisaa TV-haastattelua katsoneet, että Häkkänen ei mitenkään ollut aloitteellinen tässä kansalaistottelemattomuuskommentissaan.

Haastattelija nosti kysymyksen itse esille ilman minkäänlaista impulssia, joka olisi tullut haastateltavien taholta, ja hän kysyi molemmilta haastateltavilta heidän mielipidettään koskien kansalaistottelemattomuutta.

Kumpikaan haastateltavista ei ilmiselvästi ollut mitenkään valmistautunut moiseen kysymykseen ja Häkkänen selvästikin pohdiskeli tarkkaan kuinka sanansa asettaisi. Hän päätyi lopulta korostamaan demokraattisen yhteiskunnan rakenteiden noudattamista. Kun haastattelija provosoivasti kysyi hänen kantaansa hallituksen suorittamiin massamurhiin tyyliin "eikö silloinkaan saisi osoittaa tottelemattomuutta", Häkkänen hyvin fiksusti totesi, että kysymys on Suomen kohdalla täysin hypoteettinen ja epäaktuelli.

Julkisuudessa paiskattiin sitten seuraavana päivänä räväkät otsikot "Häkkäsen kansalaistottelemattomuutta vastustavalla ulostulolla" ja somekeskustelu yltyi mielenkiintoisiin sfääreihin tuo lähtötilanne huomioiden.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Hyvä ja tarpeellinen kommentti. Häkkäsen kommentti, eli alunperin haastattelijan päähänpälkähdys on kummallinen, sillä juuri nyt ei ole menossa mitään sen suurempaa kansalaistottelemattomuuden actionia. Ns. kansallismielisten ja natsien touhuilu, mm. uhkailu oman käden oikeudella, ei ansaitse kansalaistottelemattomuuden nimitystä.

Eräs menestyksekäs esimerkki kansalaisten totelemattomuudesta alkaneesta kampanjasta: 1990-luvun alussa aloittivat nuoret luontoaktivistit kampanjan vanhojen luonnonmetsien suojelemiseksi. Lopputuloksena valtava voitto: satoja tuhansia suojeltuja arvokkaita, valtion metsähehtaareja ja jokseenkin täydellinen mielenmuutos suojelun suhteen metsäteollisuuden parissa. Joku 60-lukulaisten hehkuttelema Vanhan valtaus on pelkästään naurettava pikkuepisodi tähän suursaavutukseen verrattuna. Tippaakaan liioittelematta voi sanoa, että lähin vertailukohta voi olla vain jääkäriliike!

Toimituksen poiminnat