Otto Meri Markkinatalous on köyhän paras ystävä

Mitä yhteistä on Tuntemattomalla, Yläluokkasafarilla ja Diarralla?

  • Mitä yhteistä on Tuntemattomalla, Yläluokkasafarilla ja Diarralla?

Kävin eilen katsomassa Tuntemattoman Sotilaan. Sota on vastakkainasettelun muodoista kaikista äärimmäisin. Sen puitteissa ihminen on oikeutettu tappamaan toisen ihmisen. Tuntematon ei kuitenkaan ollut viime viikon ainut vastakkainasettelu. Louhimiehen mestariohjauksen lisäksi pääsimme todistamaan vasemmistonuorten ja valtuutettu Diarran luomuksia.

Mihin vasemmistonuorten Yläluokkasafarilla todellisuudessa pyrittiin? Koko tapahtuma vaikutti yhdeltä suurelta bluffilta, jolla haluttiin vahvistaa oman olemassaolon tunnetta. Vasemmiston kannatus on jo pitkään ollut laskumassa. Jotkut ovat väittäneet jopa koko aatteen kuolleen. Eksistentiaalisessa kriisissään puolueen nuorisoliitto oli päättänyt palata sinne, mistä koko aate on kummunnut: vastakkainasetteluun rikkaiden kanssa. 

Vastaavalla tavalla keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä on taitavasti ylläpitänyt maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelua. Harva osaa sanoa mitä mieltä Kärnä on varsinaisista politiikan asiakysymyksistä, mutta Katalonian ja Lapin puolustajana hänet kyllä tunnetaan. Omasta mielestäni koko kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu tuntuu absurdilta. Aivan kuin väestöntiheys olisi politiikan keskeisimpiä kysymyksiä. Kaupunkien ja maaseudun suurin ero on loppupeleissä vain siinä, että maaseudulla lähimpään naapuriin on kaupunkia pidempi matka.

Vastakkainasettelulle tarvitaan aina vastavoima. Yläluokkasafarin tapauksessa se löytyi rikkaista. Westend, Kaskisaari ja Sundsberg ikään kuin konkretisoivat sen pahan voiman, johon vasemmiston luokkasota perustuu. Todellisuudessa kyse oli vain kaupunginosista, joilla asuntojen neliöhinnat ovat keskivertoa korkeammat. 

Vastakkainasettelusta elävät poliitikot ja ryhmät tarvitsevat toimiakseen kipinän, jolla saavat bensan syttymään. Edustaja Kärnän tapauksessa tällaisen mahdollisuuden tarjosi valtuutettu Diarran heitto metsän asukkaista. Kukaan ei varmasti olettanut, että Diarran heitto olisi edes hänen itsensä mielestä pitänyt paikkaansa. Se oli astetta rankempaa huumoria, jota poliitikot heittävät ainoastaan yksityisemmissä tilaisuuksissa. Eivät julkisilla FB-sivuillaan.

Näin ollen ateria oli valmiiksi katettu. Näppärä kuvakaappaus ja kaikki oli valmista. Somemyrsky roihahti hetkessä. Tässä vaiheessa kyse ei ollut enää alkuperäisestä kommentista. Eikä siitä missään vaiheessa ollutkaan kysymys. Tarvittiin vain hyvä syy pönkittää kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelua. Ja sehän jos joku keskustalle sopii. Tilanne oli erityisen herkullinen, koska kipinän oli tarjonnut helsinkiläinen, vihreä ja ei-kantasuomalaisen näköinen nainen.

Kunnianloukkauksen kriteerit täyttyivät välittömästi. Ei tosin Diarran räävittömässä heitossa, vaan useammassa hänen FB-seinälleen lähetetyssä viestissä. Ne kertoivat enemmän kommentoijista itsestään kuin Diarrasta. Kommentoijien välille vaikutti syntyneen kisa siitä, kuka rohkenee lähettää kaikista loukkaavimman viestin. Kun maali oli median toimesta osoitettu, ei tarvinnut muuta kuin laittaa sarjatuli päälle ja alkaa ampua kuin alikersantti Rokka niittäessään neuvostosotilaita suolle.

Oliko Diarran tarinalla mitään opetusta? Vastakkainasettelu on yksi ihmislajin vanhimmista ominaisuuksista. Ilman sitä esivanhempamme eivät olisi selviytyneet. Asettamalla naapurin heimo omaa heimoa vastaan luotiin oikeutus puolustautua ja tarvittaessa hyökätä. Myöhemmässä vaiheessa kansallisvaltiot alkoivat ajaa heimojen asemaa. 

Koska vastakkainasettelu on meillä geeneissä, syyllistymme siihen helposti. Emme voi päästä siitä täysin eroon, joten on tärkeää kyetä tunnistaa, milloin sitä käytetään. Tämän viikon poliittisilla vastakkainasetteluilla ja Tuntemattomalla Sotilaalla on kuitenkin yksi yhteinen piirre. Vastakkainasettelun voittaa on yleensä se, joka kärsii vähemmän tappioita. Puhtaita voittoja on lähes mahdotonta saada.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Mitä yhteistä on Tuntemattomalla, Yläluokkasafarilla ja Diarralla?''

Plogisti kirjoitti niistä plogin.

Juha Hämäläinen

Niin oli keinotekoinen juttu ja päättyi banaalisti vastakkainasettelun analyysiin.

Vastakkainasettelu ei ole mihinkään kadonnut eikä siitä puhuminen. Hiljaisuutta haluavat eniten juuri ne, joiden etuilusta ei haluta puhuttavan.

Käyttäjän VinHirvel kuva
Väinö Hirvelä

aluksi luin tätä ja tuntui koko juttu hirveeltä vastakkainasettelulta XD mutta lopussa jotenkin lämpesin tälle. Ehkä se hyvä linkitys leffaan toimi.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Jottei sinänsä ansiokkaan blogin otsikko jäisi ihan vastikkeettomaksi klikkijournalismitäkyksi kommenttiosuuttaan myöden, kajoan hiukkasen tuohon mainittuun Tuntemattomaankin.

Nimittäin Louhimiehen leffan kv.version leikkauskeskustelusta on monelta unohtunut pikkukohtausten poiston ja saunakäyttäytymisen epookkiuskottavuuden arvotuksien alle asian periaatteellisesti hyvinkin merkittävä ulottuvuus. Olisi putinilais-duginilaisen stalinisminhyysäyksen infosotapäiväuni, jos se saisi ensimmäisen suuren voittonsa asiassa jo silla tavoin, että jatkosodan alkuasetelmia ja talvisotaa ei selitetä lainkaan. Olisi todella väärin nykyisessä tilanteessa, jos kv. levitykseen menevästä Tuntemattomasta voisi saada sen kuvan, että Suomi olisi ollut jotenkin talvi- tai jatkosodan 'syyllinen ja aloittaja'. Sekin vaara on olemassa, jos taustoja ei avata kunnolla

Pitäisinkin ensiarvoisen tärkeänä, että kv. versioon lisätään (ellei sitä jo siinä ole) selvä taustatieto-osuus jatkosodan alkuasetelmista: että talvisodan jäljiltä Neuvostojoukot miehittivät 15 kuukauden ajan täysin etnisesti puhdistettua Viipurin lääniämme ja Hankoniemeämme ja uhkasivat tynkä-Suomen itsenäisyyttä Molotov-Ribbentrop-sopimuksen ja Hitler-liittolaisuutensa nojalla. Kansainliitosta erotettu Neuvostoliitto ampui ns. välirauhan 1940-41 aikana alas suomalaisen matkustajakone Kalevan Viroa miehittäessään. Antti Rokka ja kumppanit puolustivat kotiseutuaan ja isänmaansa/perheittensä tulevaisuutta. Jatkosodan Stalin aloitti 22.-25.6.1941... ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245094-t...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Vastakkainasettelun ajanhan olisi pitänyt olla ohi jo useampaan otteeseen?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Oma versioni kohujen yhteyksistä toisiinsa täällä:
https://guitarkonkari.wordpress.com/2017/11/06/kui...

P.S. En ole nähnyt uutta Tuntematonta sotilasta vielä, mutta uskon joskus hankkivani kopion myös itselleni 4K Ultra HD-formaatissa, jos sellainen julkaistaan. Pidän nykytekniikalla toteutetuista sotaelokuvista, vaikkei niissä olisikaan jotain yhteiskuntakriittistä sanomaa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

En ota kantaa itse aloitukseen, mutta (kuten bloggaaja) kävin minäkin eilen katsomassa tuntematonta. Erinomainen elokuva! 10+

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Myös tämä kannattaa huomioida Louhimiehen "Tuntematon sotilas"-elokuvaa katseltaessa:

http://perttirampanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216...

Tuon blogissani huhtikuussa 2016 esiin lottiemme ala-arvoisen kohtelun Linnan Romaanissa.
Esitän myös huoleni kuinkahan matalamielisesti Louhimies mahtaa heitä käsitellä tulevassa elokuvaversiossaan? Pelkoni oli aiheellinen. Pelkkiä kenttäh..ria ja "pyhäpäivän sontaa" olivat lottamme Linnan ja Louhimiehen mielestä!??

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Näin oli vissi Linnan mielestä, mutten eilen ollenkaan huomannut, että Louhimies olisi samaa mieltä. Katsoin kuitenkin aika tarkkaan. Kuten totesin: erinomainen elokuva.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Käyhän katsomassa elokuva uudelleen Ilmari! Linnan kirjan matalamieliset lottakohtaukset ovat elokuvassa kyllä mukana.

Erinomainen elokuva muuten, mutta lotistamme annettu kuva on, luvalla sanoen sikamainen! Lottiemme arvokasta toimintaa ei tuoda esiin lainkaan. Ylivoimaisen enemmistön nuhteetonta käytöstä, pyyteetöntä palvelusalttiutta ja uhrimieltä.

Kun itse katsoin elokuvan oli teatterissa nuoriakin katsojia. Minkälainen mielikuva heille jäi lotista tämän filmin myötä? Ei kovin mieltäylentävä. Ja mikä pahinta - täysin vääristynyt.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #11

"Minkälainen mielikuva heille jäi lotista tämän filmin myötä?".

Tuskin minkälaista, kun ei minullekaan.. Muistan yksi kohtaus, jossa lotat ulkona tarjosivat jermuille kahvia, mutta sotilaan repliikki meni kyllä minulta ohitse tuossa kohtauksessa. Se taisi ehkä olla elokuvan ainut heikkous: joskus oli vaikeata saada selvää mitä puhuttiin (artikulointi/äänitystekniikka).

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #12

Katselitko Ilmari elokuvan silmät kiinni?!

Filmin alussa lotta myi sotilaille kahvia. Siinä ei ollut Louhimiehen elokuvassa mitään moitittavaa, mutta Linnan kirjassa kohtaus on erilainen ja lottavastainen.

Ikävä kohtaus sen sijaan oli kun lottia kuljettanut auto meni sotilasjoukon ohi ja eräs soturi kommentoi kenttähuorista.

Pahin kohtaus oli kun perääntymisvaiheessa väsynyt lotta pyysi päästä hevoskuorman kyytiin. Hevosmies möläyttää, että ei hän ennenkään ole pyhänä ajanut sontaa!!?
Kirjassa("Sotaromaani") tämäkin kohtaus on vielä ikävämpi.

Oletko kuullut Ilmari lottien hoitaneen muita tehtäviä kuin toimineen kenttähuorina? Minä olen! Linnakaan ilmeisesti ei?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #16

Kuten totesin (viesti 12), eivät kaikki repliikit kunnolla tulleet perille (ainakaan meidän paikallisteatterissa); ei siis silmät kiinni vaan korvat osittain. Sama moite (repliikkien huonosta kuuluvuudesta) kaksi sotavetaraania muuten antoivat lehdistössä pari päivää sitten.

Tiedän varsin hyvin lottien työn ja arvostan.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #17

Valitan teatterisi äänentoistoa. Täällä se toimi hyvin. Repliikeistä sai kyllä selvän.

Oikein, että arvostat! Minä en ymmärrä alkuunkaan heitä, jotka suhtautuvat lottiin muulla tavoin. Puolustelevat mm. kirjailija Väinö Linnan romaanin halventavia kuvauksia heistä. Sillä sellaisia ne ehdottomasti ovat!
Toki satatuhantisessa lottajoukossa oli epäkelpoakin ainesta, mutta sellainen pyrittiin heti poistamaan toimestaan ja järjestöstä.

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #11

On hyvä muistaa, että romaanista elokuvan tehneet ohjaajat eivät sodasta mitään tietäneet. Edvin Lainekin pääsi luistamaan rivistä kuten useampi näyttelijä. Niin on tehnyt moni Hollywoodin filmien suuri sotasankarikin. Mutta heitä kaikkia pidämme urhoina.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""oli vissi Linnan mielestä, mutten eilen ollenkaan huomannut, että Louhimies olisi samaa mieltä""

Mutta olisi kovin omituista, jos Louhimies ei olisi ottanut haasteekseen nimenomaan Linnan työtä, vaan jonkin yleisemmän, mukamas "totuudellisemman" kuvan antamisen sotahistoriasta.

Linnan romaanilla oli aivan erityinen tehtävä ja rooli kansallisessa selviytymistarinassamme. Se puhkaisi sotatrauman, vaikenemisen ajan, jota oli kestänyt kymmenen vuotta sodan jälkeen. Vasta Linnan teoksessa kuultiin rintamamiesten ääni -- se kokemuksellinen totuus jota miehet olivat sisällään kantaneet. Linnan teoksesta tuli kansallinen merkkipaalu ja osa sitä suomalaisuutta jota nyt elämme ja koemme -- teos on edelleen kaikkien aikojen myydyin kotimainen kaunokirjallinen teos, jos koulukirjoina käytetyt Kalevala, Vänrikki Stoolin tarinat ja Seitsemän veljestä jätetään laskuista pois.

Lottajärjestö syntyi sisällissodan voittajien tukemana ja periytyi henkisesti ruotsinkieliseltä runebergilaiselta eliitiltä, jonka venäjävastaiset tunnot tuotiin esiin Vänrikki Stoolin tarinoissa -- joka muuten oli jatkosodan aikaan myydyin kirja kotirintamalla. Yhdessä runossahan kerrotaan Svärd-nimisestä lotasta -- Suomen sodan aikoihin sodankäynnin luonnekuva oli vielä kovin toisenlainen, esimerkiksi vaimot saattoivat seurata miehiään rintamille, ja taistelut käytiin enemmänkin otteluina sotilaiden kesken -- mikä tietysti nykyihmisestä vaikuttaa kovin oudolta.

Linnan visio, johon hän myöhemmässä kunnianhimoisessa työssään lisäsi vielä ikään kuin koko kansallisperspektiivin, alkaen siitä että "alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi", sisällissodan solmuihin keskittyvän trilogian Täällä Pohjantähden alla, käsitteli lottia tietenkin tuossa historiallisen kokonaisnäkemyksen puitteistuksessa, jolloin kuvaan mukaan tulee myös varsin varauksellisia arvoja koko toimintaa koskien. Moraalisesti kevytkenkäisten yksilöiden esiin poimimista ovat sotakuvaajistamme harrastaneet myös muun muassa Paavo Rintala Sissiluutnantissa, jossa puhutaan nimenomaan upseeriston viihdyttäjiksi hakeutuvista tytöistä, ja Veijo Meri esimerkiksi Manillaköydessä, jossa on kai kaikkein härskein lottakuvaus -- niin härski, että miehiset halut menevät.

Linnan romaanin ansiot ovat ihan erityiset, kansallisen kehityksemme kannalta keskeiset. Hän asetti vastakkain saksalaissuuntauksen ja suomalaissuuntauksen, lammiolaisen ja koskelalaisen johtamistavan. En tiedä miten paremmin voisi suomalaiskansallista kahtiajakautumistaipumusta kuvata. Kriisin keskellä, omaa ja kansallisen olemassaolon kohtaloa kokemassa -- sielläkään ei mikään yhtenäisyys ollut yhtenäisyyttä, vaan kansallinen jakautumistaipumuksemme sai vain erityisen muodon.

Sanoinko ettei mikään yhtenäisyys toiminut? Toimi. Jermujen keskinäinen veljeys. Se mitä saksalaismieliset lammiot eivät ymmärtäneet eivätkä koskaan tule ymmärtämään. Sitä Linnan korostamaa kahtiajakoa ei mistään Tuntemattoman versiosta saisi koskaan himmentää. Jos näin uudessa filmatisoinnissa tapahtuu, se on Linnan tarkkanäköisyyden ja perinnön hukkaamista.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #13

Seppo kirjoitti: "Linnan romaanin ansiot ovat ihan erityiset, kansallisen kehityksemme kannalta keskeiset. Hän asetti vastakkain saksalaissuuntauksen ja suomalaissuuntauksen, lammiolaisen ja koskelalaisen johtamistavan. En tiedä miten paremmin voisi suomalaiskansallista kahtiajakautumistaipumusta kuvata. Kriisin keskellä, omaa ja kansallisen olemassaolon kohtaloa kokemassa -- sielläkään ei mikään yhtenäisyys ollut yhtenäisyyttä, vaan kansallinen jakautumistaipumuksemme sai vain erityisen muodon. Sanoinko ettei mikään yhtenäisyys toiminut? Toimi. Jermujen keskinäinen veljeys. Se mitä saksalaismieliset lammiot eivät ymmärtäneet eivätkä koskaan tule ymmärtämään. Sitä Linnan korostamaa kahtiajakoa ei mistään Tuntemattoman versiosta saisi koskaan himmentää".

Käy vaan, Seppo, sinäkin katsomassa. Tuntemattoman uudessa filmatisoinnissa mainittu kahtiajako tulee varsin selvästi esille, koko kolmen tunnin ajan. Louhimies kertoikin haastattelussa, että hänen elokuvansa nojaa mahdollisimman paljon Linnan alkuperäistekstiin. Lottien varsinaista häpäisyä en ole kuitenkaan huomannut...

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #14

Suomalaisuus ja Linna ovat minulle ikuisuusprojekti, joten ajattelin katsastaa Louhimiehen version joskus jonkin ajallisen etäisyyden päästä -- kun tämä aktuelli kohu ja pintakuohu on laantunut eikä enää edes tiedostamattomalla tasolla vaikuta katsojakokemukseen.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Blogisti käyttää nyt kaupunginvaltuusto kolleegaa itsensä esittelyyn sekä syyttäen Kansanedustaja Mikko Kärnää aiheettomasti vastakkainasettelusta. Vastakkainasettelu on hyvin pitkän politiikan tulos. Ei edes Jan Vapaavuoren lohkaisut pelosta että uusi tuleva Sote ja Maakuntauuditus veisi vallan kaupungeista, valta on luonnostaan sielä missä on rahaa. Onhan se selvää että Helsingin valtuuston Vihreiden Fatim Diarra avasi tyhmyyksissään pandoran lippaan ja sen merkkaaminen mustaksi huumoriksi Vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon vahvistamana on supertyhmää pelisilmää. Kaikki vihapuheen vastaiset toimet ovat nyt turhia. Vähin mitä pitää tehdä on Helsingin kaupunginvaltuuston julkilausuma että tämä Fatim Diarran mielpide on hänen omansa.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""Vastakkainasettelu on yksi ihmislajin vanhimmista ominaisuuksista. Ilman sitä esivanhempamme eivät olisi selviytyneet. Asettamalla naapurin heimo omaa heimoa vastaan luotiin oikeutus puolustautua ja tarvittaessa hyökätä. Myöhemmässä vaiheessa kansallisvaltiot alkoivat ajaa heimojen asemaa. ""

Harvemmin törmää ihan näin täydellisen tietämämättömiin käsityksiin lajityypillisistä ominaisuuksistamme. Noita ei kyllä ole mistään antropologian tai sosiologian opillisista "puitteista" (heh) tempaistu, vaan ihan suoraan kaikkein kliseisimmän kokoomuslaisen kilpailutalousopin asennearsenaalista.

Ihminen on nimenomaan ihan alun alkaen ja läpikotaisin sosiaalinen olento, ja laji on selviytynyt ja selviytyy, sikäli mikäli selviytyy, vain yhteisöinä, ei toisiaan vastaan taistelevina yksilöinä. Ihmiskuvaa ei pidä muodostaa yhteisöjenvälisten erojen, vaan yksilön sijasta tyypillisen alkuyhteisön ominaisuuksien varaan.

Alkulaumassa vallinnut "kollektiivinen tahtotoiminto" on yhä edelleenkin aivoissamme tallella, ja erityistä regressoivaa menetelmää, hypnoosia, käyttäen nykyisin yksilölliseksi kuvittelemamme "tahto" voidaan siirtää henkilöltä toiselle.

Kaiken "vallan" ja "tahdon" kollektiivinen alkulaatu on tosiasia. Miettikää mitä merkitsee esimerkiksi se, että on jokseenkin mahdotonta saada hypnotisoitua henkilöä tekemään moraalinsa vastaisia tekoja, esimerkiksi väkivaltaa toiselle ihmiselle. -- Se ei suinkaan kerro ihmisyksilön pohjimmaisesta väkivaltataipumuksesta vaan siitä, että lajityypillisesti sosiaalisina olentoina meille on aivan erityisen vaikeaa olla väkivaltaisia läheisiämme kohtaan. Opetus: ihmisyytemme on omimmillaan meille luontaisesti rakentuvissa yhteisöissä, ja siellä missä muutumme väkivaltaisiksi, siellä ovat vastakkain toistensa ihmisyyteen sopimattomat yhteisöt.

Väkivaltaisuus voi olla kehityksen vamma ja vaurio, ei sääntö.

Mitä taas kielellis-kulttuuriseen kansallisvaltioon tulee, niin luonnollinen ja luja ihmisyyden yksikkö kuin se onkin, kansallisvaltio sellaisena kuin me eurooppalaisen uuden ajan ihmiset sen miellämme, on nimenomaan ja vain oman kulttuurihistoriamme ja -kognitiomme tuote. Ihan tietynlaiset yksilöminuuden erityismuodot ovat sen ihan tiettynä historiallisena kulttuurikognitiivisena tuotteena emergoineet, eikä esimerkiksi omalle demokratiakäsityksellemme ominaista "edustuksellisuuden" kognitiota esiinny samanlaisena missään muualla kuin eurooppalaisen uuden ajan kansallisvaltioissa.

Eli aika falskia on huitaista ilmaan yhteys heimoelämästä kansallisvaltioihin. Mihin sellaista todistelua tarvitaan? Ei mihinkään.

Sensijaan tarvitsisimme historiallista ymmärrystä sen suhteen miten erinomaisen poikkeavaa tämä oma eurooppalainen uuden ajan ajatushistoriamme on. Olemme menettämässä edellytykset ymmärtää omaa ominaislaatuamme. Sama individualismi, jonka ansiota kaikki ihmisoikeuksia ja yksilönvapauksia -- ja myös tiedollisia kykyjä -- koskeva edistyneisyytemme on, tekee meidät toisaalta sokeiksi tajuamaan miten tärkeää on varjella lähtökohtaisia yhteisöllisiä edellyksiä -- juurikin tuota vain meille ominaista ihmisyyden yksikköä, edustuksellisuuden idean omaavaa kansallisvaltiota.

Ja poliittiset johtopäätökset, jotka ihmistieteellisestä tiedosta tulee vetää, ovat hyvin yksinkertaiset: rajat kiinni ja rahat kiinni.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

No musta kaikkien yhteinen nimittäjä on viihde.

Minä pidän yläluokkasafaria viihteenä, Diarra yritti tehdä viihdettä ja epäonnistui, mutta siitä tuli sitten toisella tavalla someviihdettä.

Tuntematon on viihdettä, ei dokumentti.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Eli antikvaarikauppiaan asiantuntemuksella toteat, että syy siihen miksi Tuntemattomasta sotilaasta tuli -- lukuunottamatta koulukirjoina käytettyjä teoksia -- välittömästi myyntimenestys ja lopulta historiamme myydyin romaani, on mitä ilmeisimmin rintamasotilaittemme hillitön viihteennälkä?

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Ei vaan minun mielestäni elokuva on mainio, mutta ei se ole dokumentti. Minä pidän tuntemattomasta eniten kirjana, mutta se on kuitenkin sotaromaani, ei tarkka kuvaus tapahtumista.

Onko se mielestäsi dokumentti, vai kirjaiijan näkemys tapahtumista?

Niinkuin yllä kirjoitit, kyseessä on romaani.

En ole elokuvaa, enkä kirjaa moittinut, ilmeisesti luet rivien välistä jotain, mitä siellä ei ole.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #22

Lokerointia voidaan harrastaa enemmän tai vähemmän kuvaavin termein.

Jos otat "dokumentin" jonkinlaisena autenttisena tallenteena lähtökohdaksi, sen vastakohdaksi ei asetu niinkään "viihde", vaan esimerkiksi "fiktio". Mutta Linnan romaani ei ole pelkästään "keksittyä" fiktiota, vaan sillä on myös ihan tietty "kirjallinen" suhde todellisuuteen.

Se on ennen muuta rintamamiesten kokemuksellisten tuntojen kuvaus. Siinä suhteessa se on hyvinkin "dokumentaarinen". Eli silminnäkijän kertoma. Ja siitä että se oli "totuudellinen" -- vastasi todellisuutta -- kertoo myös kirjan saama vastaanotto -- hyväksyntä niiden piirissä joita kuvaus koski.

Joten leiman iskeminen kirjan kanteen ei ole mikään joko-tahi -juttu. On korostettava sitä että näissä jutuissa on monia puolia. Ja vaikka ne kaikki käsiteltäisiin, sinne rivien väliin jäisi vielä jotain. Miksi?

Siksi että sellaista todellisuus on.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala Vastaus kommenttiin #23

Mulle on ihan sama, ei tää asia oikein kauheesti kiinnosta, sovitan niin, että se on erittäin kiva elokuva, niin kaikki on iloisia. ,,:)

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Meinaako Otto Meri, että tässä tapauksessa vastakkainasettelua edustaa Mikko Kärnä, koska hän nosti esiin sen mitä joku muu sanoi? Onko tosiaan niin, että Diarran heitto maalaisista insestin harrastajina ja puolisoiden pahoipitelijänä ei sitten ylläpidä vastakkainasettelua?

Olkoonkin kuinka huumoria, niin äkkiseltään en keksi paljoa karkeampaa loukkausta, kun väittää joidenkin harrastavan insestiä.

Oli ne heitot miten kännissä ja läpällä oksennettuja, niin vielä surkeampaa on seurata miten jotkut yrittää epätoivoisesti valkopestä niitä.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

"Asettamalla naapurin heimo omaa heimoa vastaan luotiin oikeutus puolustautua ja tarvittaessa hyökätä."

Täh ...?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Taitavat mennä hukkaan Linnan Tuntematonta koskevat analyysit ja Louhimiehen ratkaisujen pohtiminen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset