Helsingin suunnitelma huumeiden piikitystilasta on oikeudellisesti ongelmallinen
Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi kevään viimeisessä kokouksessaan lausunnon, jossa se kannattaa erillisen huumeidenkäyttöön tarkoitetun tilan perustamista kaupunkiin. Lopullinen päätöksen asiasta tekee kaupunginvaltuusto myöhemmin syksyllä. Seuraavassa pyrin tuomaan esille aloitteeseen sisältyviä osin merkittäviäkin oikeudellisia ongelmia.
Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio totesi tänään Helsingin Sanomissa, että piikityshuone olisi mahdollista järjestää lakia rikkomatta. Nuotio toteaa, että huumeidenkäyttö on rikoslaissa kriminalisoitu, mutta viittaa rikoslain 50 luvun 7 §:ään, joka koskee toimenpiteistä luopumista. Mitä toimenpiteistä luopumisella tässä yhteydessä tarkoitetaan?
Toimenpiteistä luopumista koskevan rikoslain säännöksen mukaan huumausaineen käytöstä voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Pykälän mukaan syyte huumausaineen käyttörikoksesta voidaan myös jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksesta epäilty on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.
Nuotion mukaan toimenpiteestä luopumista koskevan säännöksen henki on sellainen, ettei olisi hyvä idea, että poliisi tulisi pistohuoneeseen sakottamaan käyttäjiä. Rikosoikeuden professori on varmasti hyvä aistimaan lainsäädännön henkeä, mutta nuorempana juristina joudun pitäytymään kirjoitetun lainsäädännön ja sen esitöiden tulkinnassa. Miten siis voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta toimenpiteistä luopumista koskeva rikoslain säännös soveltuisi kaupungin omiin piikityshuoneisiin?
Huumeiden käyttäminen on ollut kriminalisoitua Suomessa vuodesta 1966 alkaen. Nykyisin voimassa olevan rikoslain 50 luvun 2a §:n mukaan huumausaineen käyttörikoksesta tuomitaan se, joka laittomasti käyttää tai pitää hallussaan huumausaineitta. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.
Huumausaineen käyttörikos lisättiin omaksi erilliseksi pykäläkseen rikoslakiin vuonna 2001. Uudistuksen merkittävin muutos oli, että huumausaineen käyttörikos voitiin jatkossa ratkaista rangaistusmääräysmenettelyssä. Rangaistusmääräysmenettely tarkoittaa käytännössä sitä, että poliisi voi määrätä sakon rikoksen tekopaikalla välittömästi ilman erillisen tuomioistuinmenettelyn käymistä. Rangaistusmääräysmenettelyn käyttö säästää tuomioistuinlaitoksen resursseja ja nopeuttaa huumeidenkäyttöön puuttumista.
Huumausaineen käyttörikossäännöksen uudistamisen yhteydessä tarkistettiin myös toimenpiteistä luopumista koskevaa säännöstä. Huumausaineita koskevien rikosten toimenpiteistä luopumista koskeva säännös täydentää rikosprosessilain yleisiä syyttämättä jättämisperusteita. Rikosprosessilain yleisiä syyttämättä jättämisperusteita huumeiden käytön osalta on merkittävästi muokannut korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2003:63. Ratkaisussa todettiin, ettei huumeidenkäytöstä rikosprosessilain yleisten syyttämättä jättämisperusteiden mukaan voitu jättää tuomitsematta käytön vähäisyyden ja satunnaisuuden perusteella, jos käyttö oli kuitenkin säännöllistä ja jatkuvaa.
Tapauksessa nuori henkilö oli käyttänyt viikoittain noin puolen vuoden ajan pieniä määriä hasista. Huumeidenkäyttö oli omakohtaista ja määrät pieniä, mutta koska käyttö oli säännöllistä ja kesti useita kuukausia, ei edellytyksiä rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle ollut käsillä. Helsinkiin suunnitteilla olevien piikitystilojen kävijöiden osalta tilanne olisi samanlainen. Useat suonensisäisiä huumeita käyttävistä ovat sillä tavoin säännöllisiä käyttäjiä, ettei rikosprosessilain yleisiä syyttämättä jättämisperusteita ole mahdollista soveltaa.
Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että toimenpiteistä luovuttaessa vähäisyyskriteerin johdosta tulee ottaa huomioon huumausaineen laatu ja vaarallisuus. Näin ollen toimenpiteistä on helpompi luopua tilanteissa, joissa kyse on vähemmän vaarallisesta huumeesta kuten kannabiksesta. Helsingin kaupunkiin suunnitteilla olevan ”piikitystilan” nimikin jo kertoo sen käyttötarkoituksen olevan jokin aivan muu kuin satunnainen pilven polttelu. Näin ollen tälläkään perusteella toimenpiteistä ei ole mahdollista luopua.
Oikeuskirjallisuudessa on myös todettu, että toimenpiteistä luopuminen ei tule niin helposti kyseeseen, mikäli huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä. Esimerkkeinä mainitaan huumeidenkäyttö musiikkijuhlilla ja muilla festareilla. Kunnan ylläpitämä piikitystila on julkinen tila siinä missä elektronisen musiikin festaritkin. Tämäkään seikka ei puolla Nuotion mainitsemaa toimenpiteistä luopumista piikitystilassa kävijöiden osalta.
Johtopäätöksenä voitaneen todeta, että rikoslain 50 luvun 7 pykälän mukainen toimenpiteistä luopumista koskeva säännös soveltuu huonosti Helsinkiin suunnitteilla olevaan piikitystilaan ja siellä oletettavasti käyviin huumeidenkäyttäjiin. Tilassa käyvien ”asiakkaiden” säännöllinen vahvojen huumeiden käyttäminen kaupungin ylläpitämällä julkisella paikalla ei mahdollista toimenpiteistä luopumista käytön vähäisyyden ja huumausaineen laadun perusteella. Sen sijaan asia ei ole yhtä selvä toimenpiteistä luopumista koskevan säännöksen toisen kohdan perusteella.
Toinen toimenpiteistä luopumista koskevista tilanteista liittyy tekijän tai epäillyn sitoutumiseen sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että toimenpiteistä luopumisen kannalta riittävää olisi tekijän hakeutuminen hoitoon. Käytännössä epäilty osoittaisi hoitoon hakeutumisen syyttäjälle tai tuomioistuimelle esimerkiksi hoitolaitoksen kirjallisella todistuksella, mutta mahdollista olisi myös, että hoitoon hakeutuminen selviäisi esitutkinnan, syyteharkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn aikana muista seikoista.
Lain esitöistä käy ilmi, että toimenpiteistä luopuminen on mahdollista käytännössä vasta epäillyn rikoksen tapahduttua. Näin ollen poliisin ei olisi mahdollista etukäteisesti sitoutua olemaan tulematta joko omatoimisesti tai kutsuttuna piikitystiloihin. Itse asiassa muodostuisi täysin kestämättömäksi, että poliisilla säilyisi velvollisuus saapua paikalle piikitystilaan ja vasta esitutkinnan alettua tai vasta päädyttyä tuomioistuimeen, toimenpiteistä voitaisiin luopua. Rangaistusmenettelyä käytettäessä poliisin taas tulisi ennen asian ratkaisemista varmistua, ettei toimenpiteistä luopumisen edellytykset ole käsillä. Tällöin epäillyn tulisi voida paikan päällä osoittaa hakeutuneensa hoitoon. Mikäli asiasta ei voida varmistua, asia tulisi ohjata tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Uskallan siis olla eri mieltä professori Nuotion kanssa siitä, että lain henki olisi sellainen, ettei olisi hyvä idea, että poliisit tulisivat pistotilaan. Päinvastoin katson, että poliiseilla on jopa velvollisuus tulla tilaan jossa epäilevät rikoksia tapahtuvan. Vasta jälkikäteen tulisi tapauskohtaisesti arvioitavaksi onko huumeita kaupungin tiloissa käyttävän tilanne sellainen, että tämän osalta voidaan luopua rikoslain määräämistä toimenpiteistä.
Nykylainsäädännön valossa näyttää siltä, että mikäli piikitystila varattaisiin ainoastaan sellaisten henkilöiden käyttöön jotka ovat sitoutuneet vieroitushoitoihin, oikeudellisten tulkintaongelmien määrää olisi mahdollista merkittävästi rajoittaa. Tällöin kaupungin tulisi kuitenkin voida etukäteen varmistua, että piikitystilaan tuleva olisi hakeutunut STM:n hyväksymiin hoitoihin. Hoitojen tulisi siis olla jo alkanut tai niiden alkamisesta sovittu. Pelkkä hoitoihin sitoutuminen ei nykylainsäädännön mukaan enää riitä perusteeksi rangaistustoimenpiteistä luopumiseksi.
Yllä esitetty piikitystilan käyttämisen salliminen ainoastaan vieroitushoitoihin hakeutuneille ei sekään estäisi poliisia tarvittaessa tulemaan tilaan. Suomessa ei ylipäänsä ole mitään sellaisia tiloja, jonne poliisit eivät tarvittaessa olisi oikeutettuja tulemaan. Etenkään jos tilassa epäillään harjoitettavan rikollista toimintaa.
Yhteenvetona voitaneen todeta, että Helsingin suunnitelma piikitystilan perustamisesta on oikeudellisesti arvioituna hyvin hankala. Nykyinen rikoslainsäädäntömme ei mahdollista kaupungin kaavailemaa poliisilta suojattua huumeidenkäyttötilaa. Huumeiden aiheuttamiin haittoihin puuttuminen ja niiden vähentäminen ovat tärkeitä sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita, mutta tavoitteiden edistämiseksi tulee toimia nykylainsäädännön sallimissa puitteissa. Helsinkiin esitetty piikitystila sisältää nykymuodossaan aivan liikaa oikeudellisia ongelmia ja epävarmuutta. Tämän vuoksi piikitystilan perustamiseen ei tule ryhtyä.
Yhteen vetona. Suomen huumepolitiikka kaipaa pikaista päivitystä. Huumekuolemat kasvussa esimerkkinä.
Helsingin kaupungin suunta on oikea ja haittoja vähentävä. Ainut ongelma on umpisurkea laki, joka kohtelee käyttäjiä rikollisina.
Minusta kaikki toimet jotka ehkäisevät kuolemia ja eri sairauksia on järkevää kaikkien kannalta.
Poliisihan ei koskaan tule huumeita hävittämään Suomesta se lienee selvää myös kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kirjoitus osoittaa hyvin, kuinka absurdi tilanne Suomessa on päihdehuollon kanssa. Huumausaineiden käyttörikos pitäisi poistaa rikoslaista välittömästi, ja sen jälkeen miettiä miten asiaa muuten järkeistettäisiin. Päihdeongelmainen tarvitsee apua, ei lisää ongelmia.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä lakipykälien mukaan nykyinen maassamme laittomasti oleskelevien turvapaikanhakijoiden kaikinpuolinen huolto ja hoiva on Helsingissä toteutettu ?
Eiköhän sieltä pykäläviidakosta löydy myös narkomaanien mentävä aukko.
P.S. Vieroitushoito ja korvaushoito ovat kaksi täysin eri asiaa. Kumpaankaan ei liioin kuulu suonensisäisten huumeiden käyttö eli piikitys.
Mielestäni blogistin sinänsä hyvältä kirjoitukselta putoaa pohja pois sen sisältämien asiavirheiden vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Toimenpiteistä luopumista koskevan rikoslain säännöksen mukaan huumausaineen käytöstä voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.”
En ole kuullut, että hasista tai kannabista piikitettäisiin suoraan suoneen.
Käsittääkseni piikitettävät huimausaineet ovat erityisen vaarallisiksi määriteltyjä ns. vahvoja huumausaineita kuten amfetamiinia, metamfetamiinia, subutexia ja heroiinia. (ei tyhjentävä luettelo)
Näiden hallussapito ei mahdu rikoslain 50 luvun 7 §:ään.
Miten kujalla rikosoikeuden professori oikein voi olla?
Ilmoita asiaton viesti
”En ole kuullut, että hasista tai kannabista piikitettäisiin suoraan suoneen.”
Mä olen kuullut, erään Ville Itälän suusta.
”Käsittääkseni piikitettävät huimausaineet ovat erityisen vaarallisiksi määriteltyjä ns. vahvoja huumausaineita kuten amfetamiinia..”
Noi aineet itsessään ei ole niin vaarallisia. Ongelma on epäpuhtaat tai täysin eriaineet mitä henkilö on ostanut.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän juridisen jaarittelun jälkeen en yhtään ihmettele, ettei tässä maassa saada edes itsestäänselviä ongelmia ratkottua juridisesti heti vaan kaikkeen menee vuosia. Olen yhä enemmän vakuuttunut juristien ammattikunnan vahingollisuudesta yhteiskunnassa.
Varsinainen asiahan ja ongelma on huumeiden käyttö eikä käyttötilojen puute. Ei kai käyttöä nyt ole syytä julkisilla käyttötiloilla edistää vaan laittaa käyttäjät pakkohoitoon ja myyjät varttivuosisadaksi pakkotöihin. Lisäksi julkinen huumeiden käyttöön yllytys ja julkinen käytön puolustelu rangaistavaksi.
Tuossa nuo päällimmäiset ohjeet, joilla homma etenee oikein.
Ilmoita asiaton viesti
”Varsinainen asiahan ja ongelma on huumeiden käyttö eikä käyttötilojen puute. Ei kai käyttöä nyt ole syytä julkisilla käyttötiloilla edistää vaan laittaa käyttäjät pakkohoitoon ja myyjät varttivuosisadaksi pakkotöihin. Lisäksi julkinen huumeiden käyttöön yllytys ja julkinen käytön puolustelu rangaistavaksi.
Tuossa nuo päällimmäiset ohjeet, joilla homma etenee oikein.”
Kyllä noilla ohjeilla mentäisiin entistä syvemmälle. Missään maassa tässä maailmassa ei ole saatu huumeongelmaa poistettua käyttäjiä rankaisemalla.
Ilmoita asiaton viesti
#7. Kyllä on pakkotoimilla saatu hyviä tuloksia Aasiassa. Korjaaminen tapahtuu tarvittaessa tahdonvastaisesti ja puuttumalla huumeongelmaan heti. Hoito ei perustu terapiaan vaan huumeiden käytön ehdottomaan katkaisuun ja työhön, joka ohjaa ajatukset muualle kuin elämään viihteellä. Työ on pakkotyötä.
Väkirikkaassa Aasiassa on ihmisillä niin paljon muitakin kuin itse aiheutettuja ongelmia, ettei itseään huumeilla tuhoavia käsitellä turhan ymmärtäväisesti. Otteet ovat tiukat eivätkä keskity käyttäjän vaatimuksiin vaan käyttäjä laitetaan keskittymään hoidon vaatimuksiin. Tulokset ovat hyviä ja kestävät.
Kukaan ei kaipaa takaisin hoitoon ja pysyy siksi kuivilla. Maahantuojat laitetaan narunjatkoksi. Heidän poistamisestaan rivistä ei kerrota mediassa mitään. Katsotaan, etteivät huumekauppiaat ansaitse palstatilaa mieluummin yhtään. Lisäksi huumekauppiaita pidetään pahempina kuin murhaajia.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, jonkun takapajuisen Aasian maan systeemiähän me kaivataan Suomeen. Rakentavia ehdotuksia kertakaikkiaan. 😀
Ilmoita asiaton viesti
#12
Juha Hämäläinen kaipaa siis teloituksia ilman oikeudenkäyntiä, mutta ei ota huomioon kuinka ”Aasiassa” saa monin paikoin kovia aineita apteekista ilman reseptiä. Ongelmat ovat muutenkin eri tasoa kuin Suomessa, missä kaikesta huolimatta ylivoimaisesti pahin päihdeongelma koskee alkoholia. Huumeet ovat niin marginaaliasia siihen verrattuna, että kokonaiskuvassa niiden merkitystä liioitellaan usein populistinen ketunhäntä kainalossa. Lähinnä laittomat aineet ovat sekakäytön myötä osa alkoholiongelmaa.
Käyttäjien terveyspalvelut eivät ”ymmärrä” käyttöä tai kannusta siihen. Tartuntatautien ehkäisy palvelee myös koko populaation etua, koska niillä on tapana tarttua myös muuhun väestöön.
Ilmoita asiaton viesti
Pakkohoitoon, kun ei käyttäjät pääse edes itse hakeutumalla hoidon piiriin, eikä pakkohoito edes toimi, siitä on tutkimusta ihan tarpeeksi, täytyy olla omaa tahtoa, tai katkolla odotetaan vain vapaalle pääsyä.
Käyttäjien rankaiseminen ja huumeiden pitäminen laittomilla markkinoilla ne suurimmat ongelmat ja kulut yhteiskunnalle aiheuttaa, ei itse aineet.
Tuollaiset Hämäläisen höpöpuheet pitäisi laittaa rangaistavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
#8. Käyttäjillä on ihan itsellään vastuu harrastuksestaan, sitä on turha muille lykätä, vaikka meillä on yleinen tapa siirtää omien tekojen seuraukset toisten niskoille.
Pakkohoito toimii hyvin Aasiassa, miksei siis täällä. Pakkohoito perustuu addiktion poistamiseen ajoissa ja pakolla eikä turhanpäiväisillä terapioilla. Myötäeläminen ja hyväksyntä eivät ole ratkaisu addiktion poistoon.
Pakkohoidon voi mieltää rangaistukseksi, jollei tajua, ettei se ole mikään palkinto. Tyhmä saa olla, ei tämä mikään tunneasia kuitenkaan ole.
Hoitoon pääsystä olen samaa mieltä. Suomessa huumehörhöt ja mielenterveyspotilaat jätetään heitteille. Avohoito sopii aniharvoille ja pitkittynyt ongelma muuttuu krooniseksi ilman hoitoa.
Ilmoita asiaton viesti
Juha hämäläinen Nyt kyllä haluan tolle sun höpö höpö väitteelle tieteellisen todisteen että Aasiassa toimii pakko hoito . Miksi siellä on enemmän huumeidenkäyttäjiä kuin euroopassa suhteutettuna väestöön ? Linkkaatko tänne jonkun tutkimuksen ja näytön tosta asiasta kiitos .
Ilmoita asiaton viesti
Et nyt taida ihan hiffata tätä kuviota, nykyinen lainsäädäntömalli on haitallisin ja kallein, eli jos verorahoista ja kansantaloudesta välität, totta kai olisit haittoja ja kuluja vähentävän politiikan puolesta, mutta kuten niin useasti, moraali estää järjenkäytön.
Ilmoita asiaton viesti
”Pakkohoito toimii hyvin Aasiassa, miksei siis täällä.”
Käyttäjien vainoamisen lopettaminen toimii hyvin esimerkiksi Portugalissa, miksei siis täällä?
Ilmoita asiaton viesti
Norja ainakin muuttaa suuntaansa pois Suomesta. Heillä on tolkku tullut päähän.
Ilmoita asiaton viesti
Olen pahoillani Juha, mutta tässä asiassa et voisi olla enempää pihalla. Varsinainen ongelma eivät ole huumeet vaan niiden laittomuus. Se että tuet systeemiä joka tekee huumeista laittomia ja käyttäjistä rikollisia et auta ketään muuta kuin järjestäytynyttä rikollisuutta joka hyötyy siitä että huumeet ovat laittomia, ihan samalla tavalla kuin mafia toimi USA:ssa kieltolain aikaan. Huumeiden laittomuus ei poista kysyntää vaan siirtää vain markkinat laillisilta väyliltä pimeille markkinoille.
”Ei kai käyttöä nyt ole syytä julkisilla käyttötiloilla edistää vaan laittaa käyttäjät pakkohoitoon ja myyjät varttivuosisadaksi pakkotöihin. Lisäksi julkinen huumeiden käyttöön yllytys ja julkinen käytön puolustelu rangaistavaksi.”
Pakkoja, pakkoja ja vielä ajatusrikoksia. Miksi sinä haluat niin kovasti pakottaa ihmisiä johonkin? Onko se joku kontrollin puute muuten elämässä vai vain halu aiheuttaa toisille harmia? Yhdysvalloissa huumesodan hintalappu lienee sadoissa miljardeissa ja kymmenien vuosien lopputulemana huumeet ovat entistä vahvempia ja halvempia sekä käyttäjien määrä vain kasvanut. Lisääntyneet riskit tietävät huumealalla myös parempia voittoja ja mitä isommista rahoista on kyse, sitä häikäilemättömämmäksi myös jengien toiminta menee. Kaikki vain siksi että joku tahtoi pistää pakkoja ihmisen toiminnalle.
Järjestäytynyt rikollisuus kiittää sinua tuestasi.
Ilmoita asiaton viesti
6.
1. Millä resursseilla laittaisit ihmisiä pakkohoitoon, kun edes kaikkien halukkaiden hoitoon ei ole resursseja?
2. Miksi haluaisit laittaa ihmisiä pakkohoitoon, kun tutkimusnäyttö osoittaa selvästi, että ihmisen oma halu hoitoon on keskeinen tekijä hoidon onnistumisessa?
Ilmoita asiaton viesti
Poliisi ja syyttäjä voisi tehdä hiljaisen sopimuksen jättää nuo rauhaan kuten neulavaihtopisteillä on tehty.
Ilmoita asiaton viesti
On tilanne Suomessa jokseenkin kafkamainen eli absurdi. Kukaan ei voi saada haktuunsa kovia huumeita laillisesti eli kyseessä on rikollisen toiminnan tukeminen näillä piikityshuoneilla. Samaan aikaan hermovauriopotilaiden lääkitystä valvotaan pillerin tarkkuudella ja lääkekannabiksen reseptejä saa kirjoittaa vain muutama lääkäri.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeisessä virkkeessä mainitsemasi epäkohdat ovat täysin todellisia ja pikaisen korjaamisen tarpeessa, mutta miten mitkään huumehaittoja aidosti vähentävät ratkaisut (esimerkiksi ne piikityshuoneet) olisivat keneltäkään pois?
Se, että jokin on rikollista, ei ole moraaliargumentti, koska lainsäätäjänkin moraali voi olla pielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Korvaus-ja vieroitushoidossa oleville henkilöille ei tulisikaan antaa mukaan kotiannoksia vaan opioidit tulisi nauttia päiväannoksina kontrolloidusti.
Ilmoita asiaton viesti
#25 Jos hoidossa oleva löytää työ- tai opiskelupaikan niin päivittäinen käynti voi estää sen.
Ilmoita asiaton viesti
Huumausaineisiin liittyvä pahin ongelma on huumefobia. Siitä kärsii suurin osa kansasta ja se estää kaiken järkevän päätöksen huumeisiin liittyen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo pitää paikkansa. Joka kaupunginvaltuutetut ja kansanedustajat kärsivät siitä. Totuutta on vaikeaa katsoa silmiin.
Ilmoita asiaton viesti
Väärä laki. Rikoslain toimenpiteistä luopuminen koskee syyttäjiä ja tuomioistuimia, ei poliisia. Poliisin tapauksessa oikeus jättää tutkimatta tulee esitutkintalain 3. luvun 9 §:stä. Esitutkintaa ei tarvitse suorittaa, jos teosta ei tuomittaisi kuin sakko ja se on kokonaisuutena ilmeisen vähäinen.
Poliisilla on siis täysi oikeus jättää piikityshuoneet rauhaan, mutta todennäköisesti myös velvollisuus tehdä niin.
Piikityshuone tuskin olisi täysin julkinen tila, vaan tila, johon pääsy olisi rajoitettu. Tällaiseen tilaan päästäkseen poliisin täytyisi suorittaa paikanetsintä. Pakkokeinolaki asettaa edellytykset paikanetsinnän toimittamiseksi. Paikanetsintää ei voida suorittaa mahdollisesti tapahtuvien rikosten etsimiseksi, vaan on oltava syy epäillä rikoksesta. Piikitystilassa oleskelu tuskin on sellainen syy.
Vaikka peruste etsinnälle olisi, rajoittaa pakkokeinolaki poliisin toimia suhteellisuuden, vähimmän haitan ja hienotunteisuuden periaatteilla. Samat periaatteet löytyvät pakkokeinojen käytön lisäksi myös kaikkia muita esitutkintatoimenpiteitä koskevasta esitutkintalaista. Laittoman huumausaineen käyttö on sellainen teko, ettei mikään pakkokeino ole perusteltu, ellei käyttö tapahdu keskellä toria. Esimerkiksi kotietsintä käyttörikosepäilyn perusteella oli korkeimman oikeudenkin mukaan suhteellisuusperiaatteen vastaisena laiton.
Lisäksi on muistettava, että viranomaisilla on velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen. Käyttäjien terveyden ja kaikkien turvallisuuden tukemiseksi tehdyn piikityshuoneen ratsaaminen olisi päinvastoin perusoikeuksien vastaista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka on vastuussa piikitystilassa mahdollisesti sattuvasta huumekuolemasta, jos kyseessä on viranomaisten hyväksymä tila ja toiminto ?
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitushan on, että tuolla on ensiaputaitoinen hoitohenkilökunta, joilla mm naloksonia yliannostusten varalle. Käyttäjistä, tai heidän omaisista jos olet huolissasi, olet tämän hankkeen puolesta. Pistoshuoneet on haittoja vähentäviä, esim Sveitsissä ei ole sattunut ainuttakaan yliannostuskuolemaa, haitat, lieveilmiöt jne ovat pudonneet ja hoitoon hakeutuneiden määrä kasvanut. Puiston nurkissa tai julkisissa vessoissa ei apua ole, usein myös puuttuu käytetyille välineille erilliset roskikset.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman erikoista verrata piikitystilaa ja kaljakuppilaa keskenään. On syytä muistaa, että laki kieltää anniskelutiloissa alkoholin myynnin ja tarjoilun päihtyneelle.
Itse otan mieluummin vertailukohdaksi putkatilat, joihin poliisiviranomaiset kuskaavat juopuneita riippumatta siitä, missä humaltuminen on tapahtunut.
Ei ole kovinkaan harvinaista lukea putkakuolemista, joita oikeusviranomaiset tutkivat selvittääkseen poliisiviranomaisten mahdollisen syyllisyyden tapahtumaan.
P.S. Suunnitellussa piikitystilassa on syytä panostaa sekä valvontakameroihin että äänitykseen henkilökunnan oikeuksien takaamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
”On syytä muistaa, että laki kieltää anniskelutiloissa alkoholin myynnin ja tarjoilun päihtyneelle.”
On syytä muistaa,että jokainen kaljakuppila myy päihtyneille alkoholia.
Ilmoita asiaton viesti
Siis lakia rikkomalla tulee edetä myös tässä piikitystila-projektissa ?
P.S. Et halunnut tai osannut ottaa kantaa muihin esittämiini näkökohtiin.
Ilmoita asiaton viesti
Järkevintä, kaikilta osin olisi luopua käyttämisen kriminalisoinnista. Tämä toisi paljon muitakin hyötyjä, kuin pistoshuoneet, niin käyttäjille, kuin yhteiskunnalle mm. säästöjen muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tule näköjään asiallista palautetta kommenttiini # 30.
Ilmoita asiaton viesti
Putkaan viedään vastoin tahtoa ihminen. Piikkihuoneeseen ja olutbaariin mennään omasta tahdosta.
Ilmoita asiaton viesti
Putkaan sekavana ja örisevänä vietävällä ihmisellä ei alkoholimyrkytystilassa itse asiassa ole omaa tahtoa.
Ilmoita asiaton viesti
Huumausaineen käyttörikos pois laista, eikä esittämääsi juridista ongelmaa enää ole. Samalla ratkeaa ongelma jossa poliisin resursseja haaskataan sellaisten ihmisten kiusaamiseen, joilla on jo tarpeeksi muitakin vaikeuksia. Poliisin resurssit järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, kuten lakikin edellyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Narkomanian ylläpitämistä ja edesauttamista kaupungin toimesta.
Itse ongelmaan, eli vakavaan riippuvuuteen ei vaikutettaisi millään tavalla.
Sampsa Huttunen, eikö huumekauppa olekin juuri järjestäytynyttä rikollisuutta, jossa narkomaanit riippuvuutensa ajamina ovat mukana sitä rahoittavina asiakkaina?
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa muistaa tosiaan, että käyttäjien terveyspalvelut eivät suojele vain heitä itseään vaan myös muita. Tartuntataudit kun leviävät muuhunkin väestöön helposti.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hyvästä lain tulkinnasta.
Sen lisäksi että piikitystilojen käyttöönottoon liittyy rikosoikeudellisia säädöksiä, mitkä eduskunta on säätänyt ja mitkä asettaa viranomaiselle toimintavelvollisuuksia, on kyseessä päätöksen osa, isompaa huumausaineiden laillistamiseen tähtäävää projektia. Näitä päätöksiä ei voida valtuustokäsittelyssä päättää, koska se valta kuuluu eduskunnalle, eli meille kansalaisille.
Huumehoidon linjaukset ovat aivan retuperällä Helsingissä, kuin koko Suomessakin.
Ruiskujen jakaminen, piikitystilat, ainetunnistusjärjestelmä ja lääkkeettömien hoitojen sekä toipumistavoitteiden laiminlyönti, palvelevat ainoastaan alamaailman huumeverkostoa ja lääketeollisuutta sekä näiden palveluiden tuottajia kuin myös tuotteiden myyjiä.
Liiketaloudellisesta näkökulmasta näistä hyötyvät vain ko yritykset ja sijoittajat, mutta ei huumeidenkäyttäjät, jotka elävät hodontarpeessa mikä on laiminlyöty pahasti.
Lisäksi nämä luovat harhaanjohtavaa turvallisuudentunnetta etenkin nuorille ja alaikäisille.
Ruiskujen jakamista on perusteltu tautien ehkäisemisellä.
Olen nähnyt omin silmin kun narkomaani ujuttaa roskapussin roskiksesta ja kaivaa itselleen ruiskun sieltä. Narkomaani ei lähde etsimään puhtaita neuloja, jos lähin löytyy roskiksesta tai neulankeräyslaatikosta.
Sen sijaan näitä käytettyjä ruiskuja löytyy päiväkotien pihoilta, lasten leikkipaikoilta ja puistoista. Nämä likaiset neulat vaarantavat pienten viattomien lasten terveyden.
Yhtä lailla kuin narkomaani ei lähde etsimään ruiskuja kauempaa jos läheltä löytyy toimiva käytetty ruisku, ei narkomaani lähde etsimään piikitystilaa, koska siihen kelpaa lähin paikka, missä sen aineen saa suoneen. Puiston penkki, hissi, bussi, päiväkodin piha tai vaikkapa eduskuntapuisto – kukaan ei puutu.
Ainetunnistusjärjestelmällä puolestaan luodaan harhaanjohtavaa turvallisuuden tunnetta uusille huumeiden verkostomarkkinoinnin uhreille. Mikä myyntivaltti olisikaan TOR verkon myyntipaikoilla virallisen laboratorion todistus aineen puhtaudesta! 100% metamfetamiini!
Riippuvuudet, mielialaongelmat ja kipupotilaat ovat miljardibisnes lääketeollisuudelle, lääkäreille ja epäeettisesti toimiville päihdeyksiköille. Eikä kukaan halua sahata omaa miljoonaoksaansa.
Helsingistä lopetettiin taloudellisista syistä yksi Suomen parhaista yhteisöhoitoryhmistä, taloudellisista syistä toukokuussa 2018. Toipumisprosentti oli tällä ryhmällä 83.3%.
Helsingin kaupunki on saanut tätä hoitoa asiakkailleen ilmaiseksi asumispalveluiden hinnalla. Eli lääkkeettömään hoitoon hakeutuvia on ohjattu kyseiseen hoitoon mutta maksusitoumusta ei ole myönnetty, koska Helsingin kaupunki on tiennyt että kolmas sektori antaa palvelun ilmaiseksi. Tämä on johtanut siihen että toiminta jouduttiin lopettamaan.
Helsingin kaupungin hankinta-asiakirjoista viimeiseltä viideltä vuodelta paljastuu, että ne on laadittu siten, että toipumistavoitteista lääkkeetöntä hoitoa tarjoavat jäävät kilpailutuksien ulkopuolelle. Lisäksi hankintakilpailuista uupuu toipumistavoitteet kokonaan.
Helsingin kaupungin tulisi valtuustossa huolehtia ensisijsisesti retuperällä oleva päihdehoitotilanne kuntoon, eikä sysätä järjestämis- ja maksuvelvollisuuttaan hyväntekeväisyysjärjestöille.
Mielestäni Helsingin kaupungin valtuuston sekä thl:nkin toimet tulisi tutkia ylimmän laillisuusvalvojan toimesta.
Päihdetyöntekijä joka ei usko toipumiseen, on heikoin lenkki päihdehuollossa. Kun läheiset ovat vihdoin saaneet narkomaanin hoitoon ja vastassa on päihdetyöntekijä joka vielä kaupungin maksamana haluaa mahdollistaa ja rahoittaa aineiden käyttöä, vesittää koko hoitojärjestel än ja läheisten/työnantajien/oppilaitosten tekemän työn hoitoon-ohjauksessa.
Päihdehoidon tulisi keskittyä kaikessa toipumiseen tähtäävään hoitoon ja ennaltaehkäisyyn, ei mahdollistaa ja rahoittaa käyttöä ja luoda valheellista turvallisuudentunnetta.
Varmasti moni on katukuvastakin jo huomannut, että nykyinen huumemyönteinen ilmapiiri on laskenut käyttökynnystä ja helpottanut huumeiden myyntiä.
Läheiset elävät tahtomattaan huumehelvetissä ja velanperintäpelossa. Moni sairastuu työkyvyttömäksi asti.
Ja kuinka monen lapsen suojelu on pettänyt jo varhaisessa vaiheessa ja mahdollistanut ajautumisen huumeriippuvuuskierteeseen jo alaikäisenä?
Yhteiskunnan tulisi suojella harhaanjohtavalta markkinoinnilta.
Jokainen narkomaani on entinen kokeilija ja lopunperin vain harhaanjohtavan alamaailman verkostomarkkinoinnin uhri.
Ilmoita asiaton viesti