Otto Meri Markkinatalous on köyhän paras ystävä

Suomessa on yksi Euroopan tiukimmista aborttilainsäädännöistä

Aborttioikeus on puhututtanut paljon viime aikoina. Keskustelu on liikkunut pääosin symbolisella tasolla ilman suoraa yhteyttä käytännön tosielämään. Naisten oikeuksien asema ympäri maailmaa ei ole vähäpätöinen asia. Vuosittain satoja tuhansia, ellei jopa miljoonia, naisia joutuu vakavaan vaaraan raskaudenkeskeytyksissä, jotka tehdään lääketieteellisesti täysin riittämättömissä olosuhteissa. Naisten oikeuksien globaalin toteutumisen rinnalla on myös hyvä tehdä lyhyt katsaus aborttioikeuden tilanteeseen Suomessa.

Euroopan maista Suomea tiukempi aborttilainsäädäntö on ainoastaan Pohjois-Irlannissa, Puolassa, Kyproksella ja Maltalla. Maltalla abortti on kaikissa tilanteissa laiton. Pohjois-Irlannissa, Puolassa ja Kyproksella aborttioikeus on hyvin rajattu. Lähinnä synnytyksestä äidille aiheutuva vakava vaara oikeutta raskauden keskeyttämiseen. Puolassa on keskusteltu uusista tiukennuksista jo entuudestaan hyvin tiukkaan aborttilakiin.

Suomessa abortista säädetään vuodelta 1970 peräisin olevassa laissa raskauden keskeyttämisestä. Lakia on muutettu vuosien varrella useampaan otteeseen. Edellinen sisällöllinen muutos tehtiin vuonna 2000, jolloin laista poistettiin mahdollisuus vajaamielisen äidin steriloimiseen abortin yhteydessä sillä perusteella, että syntyvän lapsen otaksuttiin myös olevan vajaamielinen.

Toisin kuin usein tunnutaan ajateltavan, Suomessa ei ole vapaata aborttioikeutta. Abortti on mahdollista ainoastaan laissa säädetyillä edellytyksillä. Laissa tällaisia syitä on lueteltu kuusi erilaista. Perusteet liittyvät lapsen ja äidin terveyteen, äidin ikään, raskauden alkamisen syihin ja lapsen tulevan perheen sosioekonomiseen tilanteeseen. Mikäli lakia tulkitaan sananmukaisesti, ja miksi ei tulkittaisi, oikeutta raskaudenkeskeytyksen saamiseen ei ole ilman laissa määrättyä perustetta. Suomessa ei ole vapaata aborttioikeutta.

Laissa määrättyjen edellytysten täyttymisen lisäksi raskaus voidaan keskeyttää vasta, kun siihen on saatu lupa kahdelta eri lääkäriltä. Vaihtoehtoisesti toimenpide voidaan suorittaa terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen luvalla. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa raskaudenkeskeytystä hakeva nainen oli raskaaksi tullessaan alle 17-vuotias, täyttänyt 40-vuotta tai jo entuudestaan synnyttänyt 4 lasta. Näissä tilanteissa raskauden keskeyttämisestä voi päättää toimenpidettä suorittava lääkäri yksin. 

Toinen aborttioikeutta rajaava seikkaa liittyy raskausviikkoihin. Raskaus on mahdollista keskeyttää kahdennentoista raskausviikon jälkeen ainoastaan naisen sairauden tai ruumiinvian vuoksi. Abortin takarajana oleva 12. raskausviikko on suhteellisen yleinen, mutta monissa maissa oikeus raskaudenkeskeytykseen on myös myöhemmin. Esimerkiksi Hollannissa abortti on mahdollinen vielä 24. raskausviikolla. 

Suomessa ei siis ole vapaata aborttioikeutta. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen. Julkisesti ei ole tiedossa yhtään tapausta, jossa raskaudenkeskeyttämisestä olisi kieltäydytty laissa säädetyn perusteen puuttumisen johdosta. Näin ollen onkin aiheellista kysyä, tulisiko raskaudenkeskeyttämisestä annettua lakia muuttaa. Miksei Suomessa voisi olla jatkossa muiden Euroopan maiden tavoin vapaata aborttioikeutta?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Näinhän asia juuri on; vaikea kuvitella, että yksikään lääkäri Suomessa alkaisi evätä abortin saamista, vaikka siihen muodollinen lupa pitää antaa.

On täysin järjetöntä, että lääkärien ja terveydenhoitajien työaikaa kulutetaan sisällöttömän muodollisuuden vuoksi. Abortti vapaaksi ja sillä siisti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset